Humpan kirja

Jäillä tanssimista
Kirjoittanut omistaja (502 sanaa)

Inkeri valmistautui virkeänä laittamaan hevosia, kun Illari kärsi vielä uudenvuoden krapulasta. Onneksi Siiri pääsi auttamaan, sillä hevoset lisääntyivät hurjaa vauhtia.
“Kohta tarvitaan lisää maata, että saadaan pihatto leviäksi”, Inkeri hymyili ja sekoitti päiväpuuroja. Nirsot hevoset, mutta oli puuro mukavampi juoda kuin imeskellä jääkuutiota ämpäristä.
“No Torre ja Noppa ovat Lakkiniemessä remonttiin asti. Tai niin pitkään, että rahaa riittää”, Inkeri tuskaili ja lähti Siirin kanssa kantamaan vesiä tarhoille. Hevoset olivat pamahtaa riemusta, kun saivat extra herkkua päivällä.
“Eikö Ilari kertonut?”, Siiri tokaisi ja jäi hetkeksi silittämään silmäteräänsä Stellaa.
“Kertonut mitä?”, Inkeri ihmetteli.
“Hyvä ystävätär Oili Soro haluaisi tukea teidän hevosharrastusta”, Siiri sanoi vakavana, mutta lempeästi.
“Soro? Se taiteilija?”, Inkeri oli ymmällään. Miten suhteellisen tunnettu taidemaalari haluaisi tukea heidän röhnäistä kotitallia.
“Ei itse maalari, vaan hänen tyttärentytär Oili. Käsittääkseni hän on tukenut muitakin kilpailijoita, mutta kerrottuani että olette Ilarin kanssa hommannut oman tallin. Innostui hän auttamaan teitä. Vanhana rouvana, kun ei paikan päälle pääse”, Siiri kertoi ja Inkeri ei osannut reagoida. Pakko olisi soittaa ja kiittää, vähintä mitä hän voisi tehdä. Nyt ainakin Torre ja Noppa saisi olla Lakkiniemessä ilman huolia.
“Oh vau, olen sanaton”, Inkeri hymyili ja nappasi tarhasta Humpan mukaan.
“Meinaatteko mennä humpalle?”, Siiri nauroi ja riisui ruunalta loimen.
“Joo mennään suoraan kentällä. Humppa sekoaa, kun näkee loput puurot käytävällä”, Inkeri hymyili ja puki pihassa ruunalla kapsonin päähän.
“Noni, olkaa varovaisia, siellä on ihan peili jäätä”, Siiri totesi ja jatkoi päivätallin tekemistä.

Humppa käveli rauhallisesti Inkerin rinnalla korvat luimussa, kun huomasi muiden saavan lisää melassi-kivenäismehua. “Saat omasi pian”, Inkeri rauhoitti ja teki muutamia käynti-seis siirtymisiä. Pysähtymiset meni pitkäksi, mutta siirtyminen kuitenkin tapahtui. Humppa keskittyi ympärille päivystämiseen, mutta pienellä huomautuksella ruunan sai takaisin työmoodiin. Ruuna oli selkeästi väsynyt isoista kisoista ja Humppa oli hienosti sijoittunut viidenneksi alta escuela luokassa. Muut luokat meni vähän sähläämiseksi, kun Humppa otti kierroksia esteistä ja aseista, että asetaitoja pitäisi ruunan kanssa todella harjoitella.
Käynti-ravi siirtymiset tapahtui paljon tehokkaammin, ja yhä ravi-seis siirtymiset meni pitkäksi. “Oletko ihan väsy”, Inkeri pysähtyi hetkeksi ja antoi Humpan repiä hihasta, piposta ja tutkia taskun pohjat. “Olit hieno poika”, Inkeri kehui. Jaksaisiko ruuna tehdä muutamat avotaivutukset ympyrällä, mutta tehdään ensin suoralla uralla lämmittelyksi.

Hokit upposi jäähän ja ruunan kuvajainen kimalteli kentän pohjassa. Onneksi Inkeri oli muistanut laittaa myös nastat alle. Ruunan avotaivutus on hyvässä linjassa ja taivutusta on sopivasti, mutta ulkolapa voisi olla aktiivisempi. Kokoaminen oli ruunalle vielä haastavaa tai osasi ruuna liikkua ohjan ja pohkeen välissä, mutta Inkeri ei halunnut sellaista. Kokoaminen saisi tulla itsekseen kokoavien liikkeiden mukana. Kuuliaisena ruuna yritti parhaansa ja Inkeri yritti kertoa, että rentomuoto on parempi kuin kaula linkussa ja turpa ryntäillä, ruuna nöyrästi liikkui ei-toivotusti.
“Olet sitten hassu”, Inkeri totesi, koska VHRY-cupin finaalissa ei ollut vastaavaa ilmiötä. Ehkä ruuna oli väsynyt ja vielä stressaantunut pitkästä matkasta. Ympyrällä puolestaan ympyrän ura katosi ja ruuna eteni linkussa jonnekkin suuntaan. “Ei se mitään, otetaan uudestaan”, Inkeri kannusti ja pyysi samalla vähän ryhdikkäämpää ravia. Humpalla oli tapana laahata kavioita, mikäli sai mahdollisuuden laiskotella.
“No eiköhän se riitä”, Inkeri totesi, kun Humppa otti muutaman harha askeleen ja oli lähellä liukastua. Kesä tule pian.