Liinun kirja

Taiteen alkeet
✎ Omistaja (486 sanaa)


Inkeri oli ottanut päivän projektiksi tottuttaa semikapsonin käyttöön. Heidän tueksi ja turvaksi saapui tuttu valmentaja Klaus Tuura. Ennen valmennuksen alkua Inkeri harjasi Liinun huolellisesti läpi ja laittoi tavan suitset päähän, johon Inkeri asetti semikapsonin. Liinulla ei käytetty turparemmiä, sillä tamma ei nauttinut paineesta nenän kohdalla. Semikapsonin tamma juuri ja juuri hyväksyi, jos ratsastajan otteet olivat hämähäkinseittiä kevyemmät.

Liinu oli uudelleenkoulutuksen alkupuolella, että vauhdikkaasta kolmen tähden kenttätammasta yritettiin saada kevyttä baletti tanssiaa. Inkeri oli tähän mennessä ainoastaan Pasilla uskaltanut kokeilla bosalia ja kuolaimetonta kankikuolainta, että kahdella ohjalla ratsastaminen oli tuttua. Liinu tarvitsi vielä tuttua ja turvallista kuolaintuntumaa, mutta kuolaimet vaihtuisi varmaan pian kankeen tai muuhun kuolaimettomaan vaihtoehtoon.

Klausia odotellessa Inkeri talutti Liinua maastakäsin ja kertasi peruutusmerkin sekä liikkeelle lähdön, lapojen sekä avo- kuin sulkutaivutusmerkkiä. Liinu oppi asiat nopeasti ja liikkeet eivät olleet vielä täydellisiä, kun sulkumerkissä tamma otti ensin askeleen taakse ja sitten siirsi takaosaa pyydettyyn suuntaan. Lapojen siirto tapahtui huomattavasti helpommin, avotaivutuksesta puhumattakaan.
"Hei, Klaus", Inkeri hymyili, kun tuttu harmaa hiuksinen mies käveli kohti kenttää nostaen käden tervehdykseksi.
"Terve. Kuka meillä tänään on valmenettavana?", Klaus hymyili lämpimästi ja silitti hopeanruunivoikon tamman turpaa. Klaus hieman sääti semikapsonia paremmin tamman päähän.
"Herkkähipijä-Liinu. Meni hetki saada semikapsoni kunnolla päähän", Inkeri vastasi.
"Huomaan. Pistin hieman paremmin. Voit ottaa sisäkäteen pelkän sisäkapson ohjan ja ulkokäteen molemmat kuolaimet sekä ulkokapsonin. Haetaan ihan perusjuttuja", Klaus ohjeisti ja lähti kävelemään ratsukon kanssa samaa vauhtia.

Ohjat olivat pitkänä ja tamman muoto sai olla pitkä. Liinu pää nyökki käynnin tahdissa, vaikka käynnin tempo oli nopea.
"Rentoutta löytyy. Jos liikettä on liikaa, voi ottaa ulkojalalla hieman vastaan. Älä purista reisistä, ettei vauhti hiivu", Klaus neuvoi ja seurasi kauempaa ratsukon menoa. Liiku oli terhakka ja otti sisäjalkaa hyvin rungon alle. Asettamiseen riitti sisälonkan pudottaminen, että jalka roikkuu pitkänä. Välillä runko karkasi liikaa, että sai olla ulkojalan kanssa valmiina.
"Sillä on kunnon lattarilanne, vaikka hieman epäilin. Kuitenkin kyseessä puoliverinen eikä barokki", Klaus totesi. Hän oli viimeksi ollut treenaamassa Inkeriä ja Pasia. Seuraavaksi voisin tulla auttamaan Hallan kanssa. Juoksuttamista ei meinannut tulla mitään.

"Mutta se liikkuu upeasti. Käynti on kissamaisen pehmeää, mutta rytmikästä. Muoto on pitkä ja rento. Niska tai kaula ei ole linkussa mistään sekä liike menee kokonaan hevosen läpi. Hienosti", Klaus kehui ja muistutti liikkeen puhtaudesta. Kokoaminen tulisi ajallaan, kun Liinu oppii kantamaan itseään ja liikkeeseen tulee enemmän voimaa.
Oikea kierros oli Liinulle vaikeampi. Taivutus ei pysynyt yhtä helposti yllä ja takaosa karkasi herkemmin ulos. Inkeri sai olla enemmän hereillä taivutuksen suhteen.
"Silti tarkoitus ei ole puristaa hevosta ohjan ja pohkeen väliin, vaan oppii merkeistä etenemään merkkien mukaisesti. Tähän suuntaan pitää tehdä väli fiksailuja enemmän kuin vasempaan", Klaus sanoi ja piti huolta, että kaviot laskeutuivat tasan maahan.
"Noin taas on opittu paljon uutta. Ravia ja laukkaa tuskin tarvii, otetaan käynnille vahva pohja. Helpottaa ravissa ja laukassa työskentelyä", Klaus hymyili ja kiitti ajasta, vaikka Inkeri oli enemmän kiitollinen. Palkaksi mies sai rahan lisäksi Valion uutuus juustot sekä pullon punaviiniä.
"Aikainen joululahja, vaikka varmasti näemme vielä ennen joulua", Inkeri hymyili.