Pyörii, pyörii, kirjoittanut omistaja (745 sanaa)
Inkeri oli Salvian kanssa käynyt perusteet läpi, että nyt olisi kiva päästä tamman kanssa käymään piruetin alkeita läpi. Inkeri otti Salvian käytävälle hoidettavaksi ja tammalla on mielenkiintoinen historia. Inkerin aikoinaan nähdessä Nikki Ferrarin myynti-ilmoituksen oli hän silloin jo kyselly Salvian perään. Inkeri laittoi innokkaana viestiä, että tamma pääsisi rentoon loppuelämän kotiin. Kuitenkin vastaus oli pahoitteleva, sillä tamma palaa kasvattajalle. No sitten tarjottiin Liinua ja Valoa tilalle. Kuitenkin muutamaa viikkoa myöhemmin itse kasvattaja otti yhteyttä Inkeriin ja sanoi, että Salvia voisi ilomielin lähteä Suomeen klassiseksi ratsuksi. Inkeri otti hevosen avosylin vastaan ja hetken Ilarin kanssa kriiseilyä mihin hevoset mahtuvat, mutta onneksi saatiin järkevä ratkaisu. Tosin nyt molemmat saisi innokkaasti käydä töissä, ettei perintörahat lopu kesken.
“Hieno tyttö”, Inkeri kehui ja puki Tanskasta tilatun satulan tammalle. Aivan uusi ja klassiseen ratsastukseen sopiva. Onneksi siihen sai jalustimet, sillä ei Inkeri uskaltanut aluksi ilman mennä. Tasopaino riittäisi juuri ja juuri käyntiin.
“Ehkä myöhemmin”, Inkeri puhui ääneen ja alkoi pukea toista uutta kapistusta. Nimittäin cavemorea. Kuolaimeton kaunis barokki-hackamore, jossa valmiina kapsoni renkaat.
“Nyt kelpaa”, Ilari saapui talliin ja silitti Salvian kaulaa.
“Eikö. Ihan katu-uskottava klassinen ratsu”, Inkeri virnuili. Ilari virnuili takaisin ja alkoi pussittaa välitilassa tämän illan ja huomisaamun heiniä valmiiksi. Kätevää, että heinät voi laittaa ikeasäkkiin valmiiksi ja sitten vain pinoa säkkeja torneiksi. Ilari aloitti iltatallin tekemistä, niin Inkeri meni kentälle jumppaamaan Salvian kanssa.
Pimeys oli laskeutunut, minkä takia kentän valot oli pakko laittaa päälle. Inkeri hyppäsi korkealta jakkaralta kyytiin ja lähti sitten kävelemään uraa pitkin. Päivällä hän oli mennyt laittamaan valmiiksi tötteröt isolle neliölle. Jos tänään harjoittelisi carréa, piruetin esiasteita. Carréssa tarkoitus ratsastaa neliällä, että ¼ kulmista on piruetti. Saa nähdä miten ratsukon tänään käy.
Pakkanen oli kovettanut kentän pinnan kivikovaksi ja eilen kumpikin Ilari kuin Inkeri oli unohtanut lanata kentän, että nyt he saivat kävellä muhkuraisella kentällä. Pakkasta oli melkein viisi astetta, että kenttä tuskin heidän kävelystä ehtisi kuoriutua tai pehmentyä.
“No ei haittaa, käyntityöskentely on yhtä tärkeää”, Inkeri lohdutti Salviaa ja otti kapsoniohjan ihan kevyelle barokkituntumalle. Kankiohja sai roikkua löysänä Salvian kaulalla. Aluksi muutaman jumppaavat avotaivutukset suoralla uralla, että Salvia hieman ryhdistyisi edestä. Inkeri haki voltilla sisätakajalkaa paremmin rungon alle. Salvia eteni reippaasti, mutta rennosti eteenpäin. Impulssia ja tasaista tempoa löytyi, että Salvia oli siitä erittäin mukava ratsastaa. Vauhdista ei tarvinnut välittää, kun tamma huolehtii itse tasaisesta menosta.
Hetken kävelyn jälkeen Inkeri alkoi ottaa neliötä. Hän lähestyi aluksi ihan ulkoavuilla kääntämällä ja asettamalla laskemalla sisälonkkaa alas. Hieman Inkerilla oli vaikeaa vasempaan suuntaa asettaa, kun tuntui koko lonkan menevän kramppiin.
“Hyvää treeniä”, Inkeri naurahti ja samalla haki kankiohjasta nostamalla enemmän kootumpaa muotoa Salviaan. Ihan kokeillakseen mitä tapahtuu. Salvia tuskin jaksoi kantaa itseään yhtä paljon ylämäkeen kuin Pasi, mutta vähitellen tamma sai itselleen enemmän voimaa kannatellakseen massaansa takajalkojen varassa. Olisi itselle yhtä rasitus juosta 100m sumokyykyssä.
Salvia oli koko illan erittäin yritteliäs. Se otti muutaman oikein hyvän piruetti askeleen, että lavat nousevat ja takaosa laskee sekä paino pysyy tasaisesti sisätakajalalla.
“Hieno”, Inkeri kehui ja pysäytti tamman antaakseen sille namin. Muutaman kerran Inkerille helpompaan suuntaan, mutta tamma vaikeampaan. Sai huolehtia schwungista ja asetuksesta, että liike säilyy ja enemmän pyytää kankiohjan kohotuksella Salviaa nousemaan enemmän ylämäkeen. Pian tasapaino horjuu, kun Salvia pelästyi pimeyteen avautuvaa tallin ovea.
“Ilari, prkl. Muista pitää ääntä”, Inkeri murahti ja rauhoitteli Salviaa silityksillä. Tamma sai hetken tutkailla uhkan aihetta, mutta Ilari se vain ole pitkien hiusten kanssa.
“Sori. Otan jo heppoja sisälle”, mies takaisi ja jatkoi sitten viheltämistä.
“Parempi olisi”, Inkeri pudisti päätään ja jatkoi harjoitusta hetken aikaan. Hän oli onnellinen, että Salvialla oli aina hyvää työmotivaatiota yllätyksistä huolimatta. Nyt tamma kävi hieman kierroksilla, kun kaverit pääsi sisälle lämpimään. Impulssia oli, mutta tempo oli vaihtelevaa. Hidasta, nopeaa, hidasta, nopeaa. Hieman Inkeri sai hakea tasaisempaa käyntiä, että kokoaminen onnistuisi paremmin. Tosin enempää Inkeri ei viitsinyt tammaa kiusata, sillä vuorovaikutus oli selkeästi katkennut.
Inkeri hyppäsi alas selästä ja kävi postilaatikoille ja takaisin kävelyttämässä tammaa. Pimeää tamma ei pelännyt onneksi, vaikka kaviot kopisivat terhakkaasti kovaan hiekkatiehen. Tallissa Inkeri vei Salvian suoraan karsinaan ja pyysi Ilaria ottamaan satulan talteen.
“Oliko se hyvä?”, Ilari kysyi ja Inkeri oli hieman hämmentynyt.
“Hevonen on nyt aina hienosti”, Inkeri hymyili ja riisui cavemoren, että tamma pääsi syömään iltapuuroa.
“Ei kun tää satula”
“Aaa… ilmeisesti niin hyvä, etten kiinnittänyt huomiota”, Inkeri naurahti ja laittoi karsinan oven kiinni. Cavemore kauniisiin nippuun ja vielä Salvian harjaus sekä loimitus ennen sisälle menoa. Hemmetti kun alkoi olla tosissaan kylmä, nainen tuumi ja Ilari kävi sammuttamassa kentän valot jättäen talliin yövalon päälle. Satulahuoneen ovi oli lukossa, avain piilossa ja sitten enää väliovi kiinni ja sisälle tekemään omat iltahommat.
