|
|
Post by Inkeri K. on Nov 3, 2022 15:29:22 GMT
|
|
|
|
Post by Inkeri K. on Nov 12, 2022 16:26:21 GMT
Maastotaitokilpailut Nuppuharjussa (711 sanaa)
Olimme Ilarin kanssa matkustaneet Nuppuharjun tilalle leikkimielisten maastotaitokilpailuiden perässä. Näillä bensanhinnoilla harvoin viitsi kauas lähteä, mutta Kirnuniemi oli vielä ajomatkan päässä.
Ilari lähti meille kuskiksi sekä tueksi ja turvaksi. Onneksi olimme Hallan kanssa harjoitelleet lastausta sekä trailerissa oloa kuin maastakäsittelyä, että maastolenkki tehtävien parissa tuskin oli maailmanloppu. Eniten jännitti miten tamma suhtautuu vieraisiin paikkaan sekä uusiin ihmisiin ja hevosiin.
Matkaan meni vajaa puolitunti ja koko matkan aikana Halla söi tyytyväisesti heiniä. Itse jaksoin kytätä kameraa kuin haukka, kun Ilari tyytyi keskittymään liikenteeseen ja kasarimetallin kuuntelemiseen. Perillä Ilari auttoi ottamaan Hallan ulos ja puristin valmiiksi kapson remmiä käsissä.
"Olisiko sittenkin pitänyt ottaa kuolaimet, mitä jos Halla vetää mua kuin pässiä narussa?" sanoin huolestuneesti Ilarille, joka hymyili ja lohdutti.
"Hyvin se menee. On se kotona maastossa käyttäytynyt hyvin vaik vastassa olis traktori tai hirvi", Ilari tokaisi ja laittoi traikun oven kiinni. Hän oli oikeassa Halla oli harvinaisen teräshermoinen ja harvoin menetti oman zen-tilansa.
Taluttelin Hallaa uudessa ympäristössä ja tervehdin uusia ihmisiä. Halla sai hyvässä kohtaa syödä vihreän jäänteitä. Tamma otti uuden ympäristön hyvin haltuun. Välillä nosti pään ja vastasi tuntemattomien hevosten hirnaukseen lempeällä, mutta varsamaisella hörähdyksellä.
Jouduimme hetken odottelemaan vuoroa, sillä ratsastusluokka oli ennen meitä. Ehdimme yhdessä Ilarin kanssa käymään rataa läpi ja se ei vaikuttanut ihan ylitsepääsemättömältä. Tehtäviä riitti, mutta kaikki oli tehtävissä.
"Onpa nätti hevonen", tokaisin osoittaen Ilarille sinimustankirjavaa hevosta.
"Erikoinen", Ilari tokaisi vilkaisten nopeasti vieraan miehen hevosta. Meillä myös kummajaisvärisiä löytyi, mutta tuo päistärikönkirjava hevonen eli omas liigaansa.
Pian oli meidän vuoro ja valmistauduin Hallan kanssa lähtöön. Taas ahdisti olla muiden edessä arvioitavana, mutta saisi itselle siedätystä ja tässä ei kilpailtu nopeudesta. Onneksi. Halla nökötti rauhallisesti kapsonnarun päässä ja katseli maisemia säilyttäen oman tyyneytensä. Kummallinen lapsi, ajattelin ja olin valmis lähtemään radalle.
Halla käveli reippaasti rinnalla ja ensimmäiselle tehtävälle tultua tamma pysähtyi, kun itse pysähdyin. Siirsin kupin yhdellä kädellä puolelta toiselle ja Halla väisti hieman taakse, kun menin hänen edestä. Liikkeelle lähdettiin yhdessä ja kehuin välissä tamman omatoimisuutta.
Sama reipas askel jatkui ja Hallan kanssa käveltiin yhdessä pujottelu. Hieman sain kapsonista johdattaa pois päin, mikäli haluttiin mennä oikealle, ettei Halla astu kantapäille. Tästä selvittiin virheettä ja Halla sai paljon kehuja.
Hapsukujaa Halla kyttäsi kaukaa ja pysähtyi katsomaan kujaa. Tamma hörisi sieraimet suurina ja silmät mulkosi kamalaa kujaa uhkaavasti.
"Mennään vaan, ihan rohkeesti", rohkaisin ja tamman peruuttaessa menin takaisin tamman luokse, ja kannustin eteenpäin. Sen verran Halla rohkaistui, että lähti oman imun mukana kujalle. Kujalta tultiin vauhdilla ulos, että jouduin hieman roikkumaan liinan perässä tamman ravatessa edellä. Halla kuitenkin selviytyi ja sai paljon nameja sekä kehuja.
"Hieno tyttö", hymyilin ja jatkoimme seuraavalle tehtävälle hyvillä mielin.
Seuraavaksi oli tynnyrirata lännenratsastuksen tyyliin, mutta tiiviisti ja hitaammin. Lähdin ottamaan hölkkäaskeleita ja katsoin seuraako tamma kehonkieltä. Halla nosti päätä heilauttaen ravin ja ravasi reippaasti vierellä. Tynnyrikierto meni hyvin. Välillä johdatusta ohjasta, vaikka hyvin Halla seurasi kehonkieltä ja katsetta.
"Hyvä hyvä", kehuin ja siirsi tamman takaisin käyntiin. Annoin pari namia hyvästä suorituksesta. Porttitehtävä sujui helposti ja Halla kääntyi hyvin pyynnöstä sekä ei alkanut kyttäämään tuulessa hulmuavaa narua.
Seivästehtävä oli tuttu tehtävä historiallisilta ratsastustunneilta, mutta vähän jännitti miten Halla reagoi seivääseen ja ämpärin pudottamiseen. Ainakin saimme keihään poimittua ilman ongelmia ja narun löysäämisen johdasta tamma pysyi rinnalla. Halla ei säikähtänyt ämpäristä tulevas kolahdusta tai seivään pudottamista takaisin tynnyriin. Halla oli hyvin tyyni ja seurasi mielenkiinnolla tapahtumia. Taas paljon kehuja.
Oja ylittyi itsestään, sillä olimme kotona maastossa kiipeilleen paljon mäkiä ja ylittäneet ojia maastossa kuin pellolla. Usein Hallala oli tapana nostaa laukka tai ravi, mutta nyt malttoi säilyttää käynnin koko tehtävän aikana. Banketti hieman jännitti, sillä emme olleet ikinä ennen tehnyt mitään vastaavaa.
"Apua", naurahdin ja nostimme ravin. Lähestyessä bankettia Halla nosti pään ja höridti kulmia pelkästä innokkuudesta. Itse piti hieman kiriä vauhtia, että pysyin tamman perässä. Halla malttoi ravata loppuun, vaikka innostuneena otti muutaman laukka askeleen.
"Ei haittaa, hieno tyttö", hymyilin ja jatkoimme ravia esteelle saakka. Teki itselle hyvää juosta vähän.
Estettä tamma kyttäsi kaukaa ja innostuneena ei malttanut pysyä matalana sekä rentona. Kuitenkin ylitys tuli hienosti ravissa ja ravi jatkui hyvin maaliviivalle saakka. Maalissa pysäytin tamma ja annoin paljon herkkuja.
"Hieno Halla, hyvin tehty", kehuin vuolaasti ja annoin nameja tammalle.
"Hienosti suoriuduttu. Nyt vain oottelee pisteitä", tuomari hymyili ja kehui nuorta hevosta. Tamma oli ikäisekseen yllättävän kypsä sekä kuuliainen. Parempaa ensi hevosta voisi tuskin toivoa. Palasimme Ilarin luokse ja riisuin paksun takin. Selkä oli aivan hiessä.
|
|
|
|
Post by Inkeri K. on Nov 20, 2022 14:03:20 GMT
05.11.2022 Näyttelyharjoitus Ilvessuolla, kirjoittanut omistaja (147 sanaa)
Matkustimme Hallan kanssa Eiteään pienten harjoitusnäyttelyiden perässä. Tamma on saanut elää rauhallista nuoren hevosen elämää pääosin viettämällä aikaa tarhassa muiden hevosten seurassa. Satunnaisesti maastatyöskentelyä ja -ratsastusta kentällä, että peruskuviot olisivat mahdollisimman nopeasti hallussa. Halla on mutkaton matkaaja, mutta paikan päällä tamma tuntui olevan hieman poikkeava. Halla kävi kierroksilla ja haki kokoajan turvaa käsittelijästä, että säikähtäessä meinasi olla esittäjän sylissä. Onneksi pystyimme esittämään tamman ja tuomarin kommentti oli seuraavanlainen:
"Komea nuori hevonen, rakenteellisesti voisi kaivata lisää massaa takaosaan liikkeiden tasapainottamiseksi. Miellyttävä arvosteltava, vaikka olikin tänään hieman säpsy vieraassa maneesissa. Säpsymisestä huolimatta esitti sekä käynnin että ravin pääasiassa asiallisesti. Jännityksen vuoksi liikkeet hieman epävarmat, rakennearvostelussa seisoo helposti supussa. Kuitenkin jännityksen alta voi erottaa miellyttävät korkeat liikkeet ja kokonaisuutena lupaavan nuoren tamman."
Nyt tiedämme mihin tamman kanssa kannattaa tulevaisuudessa keskittyä! Nimittäin takaosan kehittämiseen ja mahdollisimman paljon reissaamista, että uudet paikat muodostuvat lähes rutiiniksi. Tällä pitäisi joskus asetaitoradalle uskaltaa mennä.
|
|
|
|
Post by Inkeri K. on Nov 23, 2022 23:46:20 GMT
Eskarin alku (332 sanaa), kirjoittanut omistaja
Ensilumien ja kovien pakkasten jälkeen Hallan eskari pääsi kunnolla vauhtiin. Tamma on saanut nauttia tähän saakka rennosta tarhailusta ja vapaana työskentelystä kentällä, mutta tänään tartuttiin kapsoniin ja pajunoksaan. Kentällä Halla oli aluksi hämillään, mutta omaksui nopeasti kapsonin käytön. Aluksi Inkeri johdatteli tamman päätä, että ruunikko reagoi ohjalla kevyeen johdatukseen. Oikealta vasemmalle, kevyt asetus ja siitä suoristus.
"Hyvä", Inkeri kehui ja silitti ruunikon kaulaa sekä antoi omenan palan onnistuneesta suorituksesta. Inkeri oli itse hyvillä mielin liikenteessä, sillä muut hevoset olivat opettaneet hänelle kärsivällisyyttä ja sitä, että pienestä on lähdettävä. Maasta se pienikin ponnistaa, Inkeri ajatteli ja alkoi paikoiltaan opettamaan peruutusmerkkiä.
Muutaman hyvän toiston jälkeen Inkeri käveli muutaman kierroksen, että tamma lähtisi liikkeelle ja pysähtyisi kehonkieltä seuraamalla. Välillä otettiin peruutusmerkki ja muutama askel ravia, että tekeminen oli vaihtelevaa.
"Hienosti", Inkeri kehui vuolaasti. Halla oli oppivaisella tuulella ja mielenkiinnolla odotti uusia apuja. Tammasta tulee myöhemmin helposti koulutettava, mikäli ruunikko säilyttää mielenkiintonsa ja motivaation.
Kauaa Inkeri ei raaskinut tammaa kiusata, että peruutusmerkin opettelu ennen takaperinkävelyä oli molemmille täysin riittävä. Vielä muutamat lapojen ja takaosan siirtämiset puolelta toiselle. Lapojen siirto oli huomattavasti helpompaa kuin takaosan. Sisäkylkeä tamma siirsi helposti, mutta ulkokyljen kanssa hieman epävarma. Ei haitannut, jos tamma otti askeleen sisään ja sitten siirsi painoa ulkojalalta toiselle. Kunhan tapahtui edes pientä muutosta, niin Inkeri oli tyytyväinen ja Halla sai lisää varmuutta, että mitä häneltä oikein pyydetään.
Inkeri vei Hallan takaisin käytävälle harjattavaksi.
"Tulisipa kengittäjä pian", Inkeri mutisi ja katsoi tamman jäisiä korkokenkiä. Kantahokit nainen oli onnistunut itse laittamaan toissapäivänä Ilarin avustuksella. Halla sai hetken sulatella jääpaakkuja, mutta sillä välin he pystyivät harjoittelemaan painonsiirtoja.
Inkeri vei raippaa kevyesti kohti tamman takaosaa ja Hallan niiatessa taaksepäin, palkitsi nainen tamman herkulla ja kehujen saattelemana. Tätä otettiin muutama toisto, että pian Inkeri voisi pyytää vähän enemmän. Kokoaminen ja koulupysähdys tulee ajallaan, kun tammalle kehittyy voimaa ja itseluottamusta.
"Sinusta tulee nätti tyttö", Inkeri hymyili ja siirsi tamman käytävältä karsinaan. Pian hevoset otettaisiin sisälle, ettei Inkeri viitsinyt tammaa vartiksi viedä ulos. Halla oli tyytyväinen karsinassa, etenkin kun sai vähän väliheinää ennen varsinaisia iltaheiniä.
|
|
