Taikan kirja

Otsalamppumaasto Nuppuharjussa (373 sanaa), kirjoittanut omistaja

Viimeksi olimme Nuppuharjussa Hallan kanssa ja tehneet hienon suorituksen maastotaitokilpailuissa. Olin ihastunut paikkaan ihan tyysti, että päätin lähteä Taikan kanssa maastoilemaan Laukkavuorelle, kun luin ilmoituksen tallin facebook ryhmästä. Hieman jännitin millaista porukkaa maastoilemaan oli lähtemässä ja itse en henkilökohtaisesti ollut mikään hirveän innokas maastoilemaan. Toki tälläiset tapahtumat kannustivat lähtemään mukaan ja lievittämään omaa maastoilukammoa. Ratsuksi otinkin pomminvarman Taikan, koska tamman kanssa olin viime aikoina maastoillut eniten.
Auton perään pakkasin satulan, perus suitset ja heijastimet meille molemmille. Ilari oli ennen reissua ostanut meille tehokkaan otsalampun.

Tuttuun tapaan olimme Taikan kanssa ajoissa paikalla, että saimme hetken aikaan odotella muiden saapumista. Sen siitä saa, kun asuu uhkaavan lähellä. Usein kuitenki tuntuu siltä, että on enemmän myöhässä kuin ajoissa. Onneksi rauhallinen tamma ei odottelusta välittänyt, vaan pysytteli lähellä seuraillen pihan tapahtumia ja seisoi kuin patsas paikoillaan.
Pian porukkaa alkoi tulla siihen tahtiin paikalle, että siirryin taluttamaan kentälle Taika-hevosta. Taika ei resgoinut kuin lempeällä hörähdyksellä muiden hevosten hirnumiseen. Pikkuhiljaa nousin hevosen selkään ja kävin askellajit pikaisesti läpi. Muutama siirtyminen, että Taika olisi kuulolla ennen maastoon menoa. Kuitenkin puuduttamatta tammaa, sillä maasto tulisi kestämään kolme tuntia. Olisi kunnon koettelemus meille molemmille.

Matkaan päästyä olimme jonon häntäpäässä, mikä ei haitannut minua tai hevosta. Emme olleet mistään nopeimmasta päästä, että onneksi reippaimmat menivät edellä. Lähtisi Taika helposti muiden imuun mukaan, etenkin laukassa Taika ei ollut mikään nopein. Tosin tamma ei välittänyt, jos muut menisi ohitse.
Maastossa Taika eteni varmoin askelin muiden perässä ja itse tyydyin katselemaan hämärän verhon peitossa olevia maisemia. Maastossa ravaaminen ja laukkaaminen ei kumpaakaan hätkähtänyt. Edes peurojen tai lintujen äkillinen ilmaantuminen säikäyttänyt tammaa.
"Hienosti", kehuin ja synkkyys laskeutui alle. Nyt etenemme pelkän otsalampun varassa, mikä toi yhtäaikaa pelottavan kuin maagisen tunnelman maastoiluun.

Laavulle päästyä hyppäsin alas selästä ja sidoin tamman sopivaan paikkaan naruriimusta nauttimaan heinistä ja vedestä. Taika oleskeli rauhallisesti muiden seurassa ja itse sain hyvillä mielin nauttia tarjoilusta sekä muiden juttuseurasta. Oli erittäin mukavaa päästä juttelemaan hevosista, syksystä ja muista ajankohtaisista asioista.
Paluu matkalla Taika alkoi olla väsynyt, mutta laukassa tuli hieman kiire pysyä muiden perässä. Harvinaista, että sai loppumetreillä kädet kipeinä pidätellä tammaa, ettemme olisi liian lähellä edellä olevan häntää.
"Rauhassa, hyvin menee", rauhoittelin hikeä pukkaavaa tammaa, jonka lavat jo vaahtoavat paksun karvan alta. Onneksi oli useampi fleeceloimi mukana ja kotona odottaisi lämmin suihku sekä karsina.