|
|
Post by Inkeri K. on Nov 3, 2022 15:25:43 GMT
|
|
|
|
Post by Inkeri K. on Nov 7, 2022 15:12:29 GMT
Historiallinen kouluratsastustunti Blacklakessa
✎ Omistaja (334 sanaa)
Opettaja oli noh.. omalaatuinen. Sen mies teki selväksi jo kättelyssä. Kukaan ei oikeastaan tiennyt edes vanhan miehen etunimeä, koska tämä oli kaikille kertonut haluavansa tulla kutsutuksi Herra Formisanoksi. Myöskään mitään apua mies ei tarjonnut ennen itse tunnin alkua: pärjää itse tai älä tule. Kuitenkin jos jollain oli hankaluuksia kapsonin kanssa, niin Rickon saattoi vähän ohjeistaa opettajalta salassa tuntilaisia.
Ensimmäinen tunti aloitettiin vajaamiehityksellä. Herra Formisano halusi nähdä heidät, jotka olivat oikeasti aiheesta kiinnostuneita. Heidät jotka olivat ilmoittautuneet joko epävirallisen netti-ilmoittautumisen (jota ei liiemmin mainostettu) tai pihattorakennuksen ilmoitustaulun kautta eikä heitä ollut montaa. Lilian, Nella ja Sylvie. Rickon oli tietenkin ensimmäinen ilmoittautuja, kun kerran sai herra Formisanon värvättyä opettajaksi ylipäätään. Opettaja sanoi, että pitäisi erityisesti silmällä juuri heitä, jotka tähän ensimmäiseen ilmoittautumiseen itsensä laittoivat.
Mies tarkasteli neljää ratsukkoa kentällä. Rickon ja oma hevosensa Chevy, Sylvie ja Darico, Nella ja Pökö sekä Lilian ja Castiel. Ensimmäisenä asiana mies toteaa suoraa Rickonille olevansa tiukka, erityisesti hänen kohdallaan. Rickon säikähtää silminnähden, mutta herra Formisano jatkaa: "Olen sinulle tiukka, koska tiedän, että osaat enemmän, kuin osaat ajatellakaan ja koska tulevaisuudessa sinä tulet opettamaan tätä ja kouluttamaan tallin hevosia. Tämä on tärkeää!" Rickonia ei sinänsä jännitä sen vähempää, mutta häntä helpottaa tieto, että miehellä on tiukkudessaan hyvä ajatus takana.
Tämä oli kaikille uutta, paitsi ehkä Daricolle. Darico on melko uusi asukki Blacklakella, eikä sitä ole esitelty, vaikka ori saapui talliin jo alkuvuodesta. Sen kanssa oli kuitenkin hiukan selvittämistä, koska se on tehnyt kaikenlaista ja ollut monenlaisissa paikoissa ennen Blacklakelle saapumista. Sylvietä siis siinä mielessä onnisti, että oppikaverina oli osaavainen ratsu. Castiel tai Pökö eivät ehkä ole yhtä viisaita ja tottuneita lajiin, joten Sylviellä oli tietty etu. Opettajakin oli uusi, kukaan Rickonia lukuunottamatta ei ollut nähnyt miestä ennen tätä päivää.
Ensimmäinen tunti vietettiinkin lähinnä tutustuessa, niin lajiin, uuteen heppakaveriin, opettajaan, kuin uuteen tuntiryhmäänkin. Kaikenlaisia nappuloita sai hakea. Tunti olikin melko kaaosta, mutta pikkuhiljaa ryhmädynamiikka alkoi muodostua.
Herra Formisano avaa vielä hetkeksi virallisen ilmoittautumisen tunnille, että jos jotain vielä kiinnostaa, niin viestiä vaan tulemaan, niin voin kertoa vähän enemmän ja mitä osallistuminen vaatii.
|
|
|
|
Post by Inkeri K. on Nov 7, 2022 15:13:29 GMT
Tutustumista maastakäsin
✎ Omistaja (442 sanaa)
Inkeri oli harjannut uuden tuttavuuden Pasin huolella. Hopeanharmaa karva kiilsi puhtaana kura kelistä huolimatta ja kohta kentälle päästyä jalat olisi yhtä kuraiset kuin tarhasta haettua. Pasi oli saanut rauhassa muutaman viikon ajan kotiutua ja tutustua uusiin kaksi- kuin nelijalkaisiin kavereihin. Inkeri puki Pasille kapsonit päähän, mutta kapsonin käyttö oli Pasille tuttua edellisestä kodista.
“On se hieno”, Ilari saapui talliin ja kehui uutta hevosta.
“Eikös. Jännä, kun piti yksi hommata mutta nyt jo viisi karsinaa täynnä”, Inkeri naurahti ja käänsi Pasin ympäri.
“Shit happens”, Ilari virnisti ja alkoi pussittamaan heiniä välitilassa. Helppoa, kun on useampi aamuheinät ovat valmiiksi pussitettu, että aamukoomassa voi napata heinäsäkin ja hevosen matkaan.
Inkeri meni kentälle ruunan kanssa. Aluksi he kävelivät suoraa uraa pitkin tehden muutamia pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöä. Inkeri halusi, että Pasi seurasi hänen kehonkieltään. Kun nainen pysähtyi, ruuna pysähtyi ja puolestaan sama liikkeelle lähtöä. Pasi käveli kuuliaisesti rinnalla ja samalla Inkerin pysähdyttyä nainen vei pajunoksasta tehdyn raipan orin rintakehän eteen - pysähdysmerkki.
“Hienosti”, nainen kehui ja silitti ruunan kaulaa. Liikkeelle lähdettiin, että raippa takaosaa kohti ja Inkeri lähti kävelemään eteenpäin. Pasi seurasi kuuliaisesti perässä ja Inkerin ottaessa pari nopeampaa askelta nosti Pasi hienosti ravin. Vähän Inkerillä oli vaikeaa pysyä perässä, mutta asetti raipan ruunan rintakehän eteen, ettei tarvitse ylitse rynniä. Taas vuolaasti kehuja, kun Pasi teki halutusti. Rentoutuneena ruuna venytti niskaa ja pää nyökkäili rennosti eteenpäin.
Inkeri pysäytti hopeakarvan ja siirtyi hevosen viereltä hevosen eteen. Pasi höristi korvia, mutta maastakäsittely oli ruunalle tuttua. Vielä ei ollut toistaiseksi ruuna hämmentynyt kertaakaan, kun Inkeri pyrki pitämään ääni kuin raippamerkit selkeinä. Inkeri lähti kävelemään reippaasti taaksepäin välillä katsoen olan yli, ettei kävele mitään tai ketään päin. Pasi meni hienosti naisen imuun mukaan ja nyt kaksikko pystyi aloittamaan avotaivutusten tekemisen.
Pasi ei ollut laumansa isoin, että oli helppo katsoa että schwung ja taivutus pysyy tasaisena. Inkeri kääntyi liikkeen mukaisesti ja Pasi taipui kehonkielen sekä raippamerkin mukana. Taivutus ei ollut iso, mutta tärkein oli että ruuna ymmärsi mitä haetaan.
“Hieno”, Inkeri kehui ja antoi taskusta namipalan. Seuraavalla kerralla Inkeri pyysi vähän enemmän taivutusta ja Pasi käveli hienosti neljällä uralla. Toiseen suuntaan tehtävä oli haastavampi ja Pasi oli selkeästi toispuoleinen. Raippamerkin ollessa vähänkin väärässä paikkaa ruuna nosti pään ja hämmentyi. Sitten Pasi tarjoi enemmän pelkkää kaulan kaartamista dramaattisesti sisään ja otti muutaman raviaskeleen.
“Ihan rauhassa. Ota ihan rohkeasti”, Inkeri hidasti ja suoristi ruunan kaulaa, että rehellisesti taipui rungosta. Kun homma sujui, ruuna sai heti palkan hyvästä työstä. Inkeri otti muutaman hyvän avotaivutuksen vaikeampaan suuntaan ennen kuin lopetti.
“Hyvä. Hienosti sujuu”, Inkeri kehui Pasia ja antoi ruunan kävellä vierellä pidemmällä narulla. Samat kuviot pitäisi opettaa vielä kaikille uusille hevosille, mutta onneksi Hallan kanssa taiteen alkeet olivat hallussa. Taika, Stella ja Elvi kaipaisi maastatyöskentelyä vielä.
|
|
|
|
Post by Inkeri K. on Nov 13, 2022 15:23:56 GMT
Sulkumerkkejä
✎ Omistaja (321 sanaa)
Pasi pääsi tänään loistamaan, kun ajattelin harjoitella itselle vaikeinta asiaa: sulkutaivutusta. En tiennyt minne saakka edellisessä kodissa Pasin kanssa päästiin, että aloitetaan nyt suhteellisen alusta ruunan kanssa.
Harjasin Pasin huolellisesti käytävällä ja henkisesti valmistauduin menemään mutaiselle kentälle valkoisen hevosen kanssa. Enää kapsonit päähän ja raippa käyeen sekä menoksi. Pasi tuntui olevan hyvällä päällä väliheinien jälkeen, että treenistä voisi tulla jotain hyvää ilman suurempia hämmennyksiä.
Aloitin kävelemällä Pasin kanssa suoraa uraa, että ruuna seurasi kehonkieltä: pysähtyi kun pysähdyin ja liikkeelle lähdettiin yhdessä. Pasi oli virkeä ja hyvin kuulolla, että pysähdyksen kautta siirryin hevosen eteen ja lähdettiin maastakäsin tekemään avotaivutusta. Otettiin hyvä alku, että sitten paikoiltaan voitiin harjoitella sulkumerkkiä.
Avotaivutukseen Pasilla riitti, että itse kääntyi avotaivutuksen mukaan ja tarvittaessa auttoi raipalla osoittamalla kinnertä. Pasi asettui ja taipui hyvin kapsonia johdattamalla sekä pitkän jumppailun tuloksena avotaivutus sujui hyvin molempiin suuntiin.
Avojen jälkeen johdatin ruunan kentän keskelle ja pysäytin. Lähdettiin hakemaan sulkumerkkiä, että vein raipan ruunan selän yli kohti viimeistä kylkiluuta. Heti kun ruuna reagoi ja siirtää pyllyn ulos, annoin paljon kehuja ja nameja.
"Hienosti, hyvä", kehuin ja otimme paikoiltaan vielä useamman kerran. Pasi oli nopea oppimaan ja herkkujen toivossa alkoi nopeasti tarjoamaan kaikkea muuta: tässä olis tää kokoaminen, tai koulupysähdys tai sulku-avo vaihdot.
Hetken piti nollata ruuna kävelemällä uraa pitkin ja ottaa ravi-käynti tai ravi-pysähdys siirtymiset. Ruuna seurasi hyvin kehonkieltä, mutta ravissa innostui liikkumaan. Piti viedä raippa ruunan ryntäiden kohdalle, ettei ruuna rymistä ylitseni.
Kokeilimme muutaman kerran suoralla, että kun kävelen ruunan edessä, asetin ja taivutin ja vein raipan selän ylitse. Pienestäkin pyllyn siirrosta palkitsin ruunan nameilla sekä kehuin vuolaasti. Hieman johdatin, että pää ja peppu menee eri suuntiin. Tästä ruuna hieman hämmentyi ja alkoi siirrellä takaosaa holtittomasti puolelta toiselle. Piti tehdä pieni nollauskävely ja ottaa uudestaan.
Uudestaan liikkeestä, että pieni johdatus ja raipalla osoittaminen. Pienestä pyllyn siirrosta palkittiin ja otin vielä paikoiltaan pyllyn siirtoa sekä kokoamista, että ruunalle jää hyvä mieli treenistä. Pasi oli todella hyvä tänään, vaikka itse pitäisi skarpata kehonkielen kanssa.
|
|
|
|
Post by Inkeri K. on Nov 14, 2022 15:51:11 GMT
Klassinen kouluvalmennus
✎ Klaus Tuura (321 sanaa)
Areenalla vastassa oli niin erikoinen ja katseita kääntävä hevonen, ettei Klaus osannut arvatakaan mitä rotuja siinä oli — ei silläkään uhalla että hän oli eritoten espanjalaisten körmyniskojen fanaattinen harrastaja. Tunti ei meinannut päästä alkuun laisinkaan, kun Inkerin piti juurta jaksain selittää Pasi-ratsunsa sukujuurista, tuontihistoriasta ja varsoista. Lopulta hänen piti jo suoran epäsuorasti todeta että alkulämmittelyt olivat nyt tässä, olisiko jo aika siirtyä itse harjoituksiin? Mutta minkäs teet: kun Klaus kohtaa mysteerin, hänen on se selvitettävä hinnalla millä hyvänsä ja hopea- sekä hiirakkoväri saman andalusialaisen suvussa jos mikä sai hänen sisäisen Sherlock Holmesinsa heräämään.
Moni kakku on päältä kaunis, ja yllättäen ne voivat olla kivoja myös sisältä. Pasi liikkui tasapainoisesti, ja joku sen mystisessä suvussa varmasti vei espanjalaista cancan-huitojalkaverta pois, sillä yrityksistä huolimatta Klaus ei löytänyt liikkeistä huomautettavaa. Sulkutaivutuksessa sen takaosa siirtyi kokoamisasteeseen ja runkoon nähden liikaa sisään, mutta mahtavien yliaskelten sijaan ruuna hidasti vauhtiaan ja jäi Klausin sanoin "tutisemaan ilman schwungia kuin vanha ukko ilman kävelykeppiä". Tähän vastalääkkeenä Inkerin oli vain hiottava staattista istuntaansa vieläkin tarkemmaksi: painopiste ei saanut holahtaa milliäkään yli liikkeen rajojen, ja helposti mukaan lähtevän fyysisen istunnan piti pysyä lestissään. Stabiilius ratsastajaan toi saman myös ratsuun.
Avotaivutukset olivat Pasin selkeä bravuuri. Käynnissä ne näyttivät kirjaoppimaisilta, ja ravissa schwung säilyi tasaisessa yks-kaks-rytmissä läpi liikkeen. Ympyrällä ravissa joko sen tasapaino horjui, tai sitten Inkerin, mutta kun toinen huojui niin pari tuli perässä. Silloin Pasi yritti muutaman kerran livetä tilanteesta kiihdyttämällä tempoa.
"Kokeilepa laittaa enemmän sulkua avon sekaan, niin takaosa ei liiraa. Sen pitäisi teoriassa estää painoa karkaamasta sisälavalle," ja niinhän se tekikin. Kun avotaivutuksessa piti huolen siitä että ulkotakajalka ei jäänyt jälkeen, Pasi pystyi kantamaan itsensä koko liikkeen läpi. Peukku kertoi Inkerille että hyvin menee, tätä lisää.
"Vaikeampaan kierrokseen voit tyytyä jo muutamaan askeleeseen. Lyhyt onnistuminen on parempi kuin pitkä, motivaatiota syövä huono pätkä."
Klaus piti näkemästään, siis muutenkin kuin ruunan erikoisen ulkonäön vuoksi. Ratsukko oli uusi tuttavuus, mutta hän toivoi näkevänsä kaksikon vielä uudestaan — eikä unohtanut sanoa sitä myös ääneen.
|
|
